Niiskuttelua ja tuulta

Iskihän vanha kunnon talviflunssa meikäläiseenkin, eli nyt makaan tämän ja huomisen päivän kotona, yrittäen parannella oloa. Räkä valuu ja kaikkialle särkee, joten myös ratsastaminen taitaa jäädä sairastelun ajaksi. Ykä on onneksi vapaapäivistä vain tyytyväinen, eikä keräile mitään pöllöenergiaa. Myös ympärivuorokautinen ulkoilu poistaa huonoa omatuntoa, poni saa siis liikkua niin paljon kuin sitä huvittaa.

yritettiin ottaa yhteiskuvia ennen joulua

Lauantaina, eli tapaninpäivänä yritin tehdä muistaakseni siirtymisiä, avoja ja sulkuja, mutta treeni muuttui nopeasti vain rentouden hakemiseen. Meilläpäin oli aivan jäätävä tuuli, ja tottakai Ykä otti kimmareita jokaisesta räsähdyksestä, lepatuksesta ja liikkeestä, joten ihan vain omia hermoja säästääkseni hain vain rentoa ravia, ja heti kun sellainen pätkä tuli, lopetin suosiolla siihen. Tuon hevosen kanssa voi jäädä taistelemaan, mutta en nähnyt siinä tällä kertaa mitään järkeä, koska Ykä ei yrittänyt vältellä työntekoa, se ei vain pystynyt käsittelemään vallitsevia olosuhteita.

Tämän huomasinkin sunnuntaina, jolloin ajatuksena oli tehdä vähän väistöjä, ja hakea rentoa ja irtonaista hevosta. Tuulesta ei ollut tietoakaan, ja hevonen suorittikin kaiken pyydetysti. Lueskelin myös lahjaksi saatua Kyran kirjaa, siitä on tullut kyllä mun uusi raamattu. Pyrin siis vain pieniin apuihin ja potkukelkka-efektiin, apua jatketaan vain, jos pyydetty asia hyytyy. Tämä tuli hyvin esille väistöissä, kun vain kerroin painolla, minne haluan suunnan olevan, ei pohjetta tarvinnut käyttää läheskään niin paljon kuin olin ajatellut, Tehtiin väistöjä käynnissä ja ravissa, välillä vähän jyrkemmin ja välillä loivemmin.
Lopuksi ihan vain rentoa, pitkää laukkaa kesiympyrällä, ravit ja kiitokset päälle :)

Nyt taidan sitten paneutua takaisin kirjan ja nenäliinapaketin pariin..

Hyvää joulua!

Ulos katsoessa ei tunnu kyllä ollenkaan joululta, ja muutenkin kaiken kiiren keskellä joulufiilistely on jäänyt vähemmälle, mutta eiköhän siinä vaiheessa, kun pääsen joulupöytään syömään ja rauhoittumaan, iskee myös joulu meikäläiseen :) Huomenna olisi aattoratsastus talliporukan kanssa, meillä ei vain harmillisesti ole mitään rekvisiittaa, mutta ehkä pärjätään.

Joulun suunnitelmat meni muutenkin tässä vähän uusiksi, tarkoitus oli pitää Ykällä vähän joululomaa, mutta koska olenkin nyt koko joulun maisemissa, taidetaan jatkaa treenejä ihan normaalisti. Tänään mentiin taas kangilla pieni treeni, lähinnä laukkajuttuja, siirtymisiä ja vaihtoja, yritettiin tehdä sarjoja nelosilla, mutta herra halusi taas roiskia miten sattuu, annetaan anteeksi. Poni oli kaikenkaikkiaan hyvän ja energisen oloinen, ja sain kerrankin todisteita, ettei nyt ihan kamalan pahasti olla menty metsään. Nyt vaan massan kasvatusta ja vielä herkkyyttä, niin ehkä meistä vielä ratsukko saadaan!
Mun ilmeet oli osassa kuvia ihan kamalia, en vaan tajua miksen osaa näyttää fiksulta tuolla :D

Hyvää Joulua kaikille!

- Siru ja Ykä

Uutta ilmettä!

pidettiin keväällä studiokuvauspäivä, tää oli ainoa joka vastasi ideaa

Tässä lomaa viettäessä on itseasiassa hyvinkin aikaa päivitellä myös tätä ulkoasua! Kävin tosiaan aamupäivästä tallilla, tehtiin kangilla aika perustreeniä, isoja taivutuksia jokaisessa askellajissa. Loppuun kokeilin taas sarjavaihtoja, ja eihän toi tarjoa muuta kun kakkosia :D No, pääasia että yrittää, menee aika kivasti pelkillä painoavuilla, tietenkään nämä ei todellakaan oo mitään ratavaihtoja, mut kivaa oli!
Ruokintaankin tulee muutosta, haluaisin vähä massaa, niin syötetään nyt lisänä 1dl soijarouhetta.

Tosiaan, ton otsikon kuvan kanssa taistelin varmaan kolme tuntia, yritin opetella GIMPin käyttöä, teinkin sillä osan muokkauksista, ja muuten sitten vanhalla Photofiltrellä. Päivittelin myös esittelysivuja, lisäsin blogikirppiksen. Josko mä nyt tällä kertaa siis ihan oikeasti aktivoituisin tämän blogin suhteen.. Tää on kuitenkin kivaa puuhaa :)

Viikonlopun meninkiä

Nyt eletään jo mukavasti sunnuntai-iltapäivää, ja mä olenkin kohtapuoliin häipymässä juoksuttamaan Yrmyn. Ensin olin ajatellut ratsastaa, mutta jämähdin tähän koneelle, joten en sitä enää kerkeä tehdä. Illaksi on suunniteltu jo ruokailuhetki vanhempien luoksi :)

Eilen tosin kävin selässä, tehtiin vähän taivuttelua. Alotin ihan käynnissä ja ravissa pohkeenväistöillä, jotta saisin myös kyljet aktiivisiksi. Alkuun poni oli hieman hämillään, koska yleensä tehdään samaa sulkutaivutuksella, mutta nyt halusin nimenomaan suoralla hevosella väistöaskelia. Homma pelitti parin toiston jälkeen, joten siirryin välikäyntien seuraavaan harjoitukseen.
Keskiympyrällä hain vastataivutuksen ensin käynnissä, josta raviin siirtyminen vastataivutuksessa. Ykä oli ensin tarjoamassa vastalaukkaa, joten meikäläisen piti olla tarkka apujen kanssa, jotta saisin suoraan pehmeän siirtymisen ravissa. Nopeasti poni hiffasikin idean, ja saatiin kivoja, pyöreitä siirtymisiä kropan läpi. Ravissakin oli yllättävän helppo istua, sillä ne jotka on joskus tällä hevosella menneet, tietävät, ettei sen ravi todellakaan ole mistään mukavimmasta päästä.
Lopuksi otin vielä niitä vastalaukkoja, vaihdellen asetusta joko sisään tai ulos. Pitkästä aikaa tuntui, että laukkakin rullaa ilman, että saan kokoajan pyytää sitä etenemään.
Toisinsanoen, meillä oli hyvät treenit, josta poni pääsikin takaisin tarhaan nauttimaan päiväheiniä :)

Itse lähdin vielä illaksi pelamaan kaveriporukan kanssa softausta, eli kuulasotaa :D Vanhat inttiopit mielessä taisteltiin, ja nyt on paikat kipeänä! Ilman mustelmiakaan ei vältytty, mutta kyllä oli sen arvoista.

Pienehkö tauko taas..

Onneksi mä kirjotan tätä blogia lähinnä itelleni, koska ihan hupsua, että viimisin postaus tuli melkein neljä kuukautta sitten. Lähinnä syynä on kuvien puute, meen aina neljän jälkeen töistä tallille, ja meillä valitettavasti kentän valovoima ei riitä ihan kuvaukseen.
Lähinnä ollaan haettu tässä nyt jotain treenikuvioita, olen lukenut ihan hillittömästi muiden blogeja, hakien inspiraatiota ratsastamiseen. Nyt alla on ollut lukuisat siirtymiset niin askellajin sisällä kuin niiden välillä. Mulla tuppaa aina ratsastaminen menemään vähän haahuiluksi, joten aina pitäisi olla jokin ajatus, kun selkään hyppää.

Siirtymien avulla ollaan saatu aika kivasti hevonen aina kuulolle, mutta jotenkin nää säät ja kaikki masentaa niin, etten osaa ottaa kaikkea iloa siitä irti. Ratsastaminen siis sujuu, mutta kyllä mulla on vähän ikävä kesää, kun mennään tuolla sateessa ja tuiskussa.
Myöskin tuon eläimen karsinakäytös vetää välillä pinnan kireälle. Herra haluaisi vain pihalle kokoajan, joten kuntoonlaittaessa karsinassa tuntuu välillä, että voisin myydä sen samantien makkaraksi, kaiken steppailun ja päällekävelemisen takia. Mutta eiköhän se tuosta parane, kunhan vaan harjotellaan, ja harjotellaan ja harjotellaan..

Yritän taas ihan teitä lukijoita ajatellen alkaa taas päivittelemään ahkerammin, ja ottamaan vaikka viikonloppuisin poikaystävää tai kaveria ja edes puhelinta mukaan, että sais vähän päivitettyä materiaalia tänne kuvapuolelle :) Ne on mun mielestä kuitenkin näiden tekstien suola.

Btw, mun vanhat Tretornit hajos, joten merkkiuskollisena tilasin uudet ja ne on aivan ihanat! Mun pitkäsäärellä ei paljoa valinnanvaraa ole, ja näissä pituus riittää ehkä jopa liiaksi asti <3

Hyppyjä taas!

No, ehtihän meillä olla tässä noin kuukauden hyppytauko, tämä oli nyt eka kerta kun hypättiin täällä uudella tallilla. Muutenkin ollaan oltu aika rennosti vielä, Ykä on tosi nuutunut helteiden ja jatkuvan ulkoilun takia, ei ole ollenkaan tottunut tämmöiseen.
Tänään tosiaan Julia tuli meikäläisen kanssa taas mestoille, joten suunnitelma oli hypätä jotain helppoa ja vähän, lämpötila oli kuitenkin lähemmäs 25 kun alotettiin. Laiteltiin poni kuntoon, kun oltiin rakennettu pieni rata kentälle. Toisella pitkällä sivulla pysty-okseri sarja yhdellä askeleella, ja hieman diagonaalilta sivussa oli vesimattopysty.

Alkuverkan jälkeen tulin molempiin suuntiin sarjan ihan pieninä ristikkoina. Eka lähestyminen kaatui löllöilyyn, josta otettiin kielto. Ratsastaja hereille ja homma sujui. Tänään tuntui muutenkin, että hyppääminen oli helppoa, askel osui 99% kohilleen ja hevonenkin oli kohtuullisen kuulolla.

Jatkettiin tehtävää niin, että vasemmassa laukassa sarja, josta käännettiin sitten hyvällä tiellä vesimattopystylle. Kun ite muistin hypyn jälkeen taas vaikuttaa, saatiin viimeinen kulmakin ratsastettua ihan nätisti. Omasta istunnasta en sen sijaan sano mitään.. 

Tultiin myös toisin päin niin, että aloitettiin vasemmalta vesimatto, josta jatkettiin okseri-pysty sarja, jossa pysty taisi olla reipasta metriä, jaiks! Poni suoritti kyllä todella hyvin, ei yhtään puomia ja ihan pari kertaa vain kolautti. Harvinaista tältä hevoselta.

Kuvapläjäys

Sunnuntaina saatiin ihanasti kengät taas jalkaan ja treenit jatkumaan. Tänään ilma on ollut sen verran painostava, joten pidin ponilla suosiolla vapaapäivän. Eilen mentiin vähän hölkkää, ja kaverini Julia tuli meitä sitten kuvailemaan ja kävi itsekin pitkästä aikaa selässä. Poni oli eilen paljon energisempi kuin aikaisemmin ja tuntui vertyvänkin nopeammin.

Sen enempää selittelemättä, tässä pari otosta eiliseltä :) Sain Ykältä turpaankin, se heilutteli päätään ja sattui nenällään osumaan mua leukaan, kieli sopivasti hampaiden välissä..

Laitoin pari humoristisempaa joukkoon, eihän tää ratsastus ole aina niin vakavaa..

kaadutaan?

katse kunnossa!

Yksi asia kunnossa, toinen pielessä

Just kun ehdin iloita, että päästään taas liikenteeseen, se samainen kenkä on taas lähtenyt kävelemään, joten eikun laidunlomaa lisää, hevosta nyt tuskin haittaa. Soitin suoraan kengittäjälle, josko tulisi vetämään ihan ympäri, se pitäisi kuitenkin tässä parin viikon sisään tehdä. Homma saadaan hoidettuakin jo huomenna tai maanantaina, eli palvelu pelaa!

kesä 2014

Toinen tänään hoidettu asia on hammaslääkärin käynti. Sekin hoitui noin viidessätoista minuutissa. Eläinlääkäri oli kuulemma ollut vähän mietteliäs, kun kerroin kyseessä olevan 15-vuotias hevonen, joka on raspattu noin vuosi sitten. Yllätys oli kuitenkin positiivinen, vain pientä piikkimuodostumaa ja terävöitymistä, kuulemma on hyvässä kunnossa ja voidaan toistaiseksi vielä vuoden välein jatkaa.
On se meikän humman vain helppo! Eipä sillä viimeiseen kymmeneen vuoteen ole ollut muuta kuin yksi pienenpieni jännetapaturma, jonka aikana sitä kuulemma saatiin liikuttaa selästä käsin. Kuukauden kevyttä ja takaisin treeniin. Tämä tapahtui silloin kun Ykä toimitti kansallisen kouluhevosen virkaa Jyväskylässä. Meikäläisen aikana kerran tuli eläinlääkäri antamaan sulfakuurin imusolmuketulehdukseen.

Nyt sitten odotellaan kenkääjää, siihen asti ruoho maistuu ja aurinko paistaa

Kotiuduttu!

Noniin, ollaan majailtu uudessa kodissa nyt muutama päivä ja toistaiseksi sekä minä, että hevonen ollaan viihdytty hyvin. Tietty yhtäkkinen muutos neljän tunnin tarhauksesta ympärivuorokautiseen ulkoiluun on vähän verottanut energiatasoja, joten ei olla menty kentällä kuin ihan 20-30 minuutin pätkiä. Sen verta on löytynyt virtaa työskennellä, mutta pikkuhiljaa aletaan taas nostamaan treenitasoa, kunhan tosiaan laidunelämä alkaa tuntua normaalilta eikä hevosten taivaalta.

Asia, mistä en ole juurikaan yllättynyt on oma viihtyvyys. Tallimatkan lyhentyessä reippaasti yli puolella, ei sinne lähteminen tunnu enää kiireiseltä ja pitkäveteiseltä, nyt kun olen tosiaan alle vartissa tallin pihassa. Myös puitteet on hyvin riittäneet, ja pienen tallin rauhasta en varmasti enempää voisi nauttia.

Tänään kävin vain harjailemassa ponin laitumella, se oli pari päivää sitten pudottanut kengän niin en viitsiny oikein ratsastaa, ettei kavio pääsisi kulumaan enempää. Tänään myöhemmin sekin saatiin paikalleen joten reenit voi jatkua :)

kengätön kavio, kohtuu siistissä kunnossa

Ilman satulaa, ilman paineita

Kirjoittelen tätä nyt kirjaimellisesti perse ruvella, sillä olen nyt viime viikon lopun ja tämän viikon mennyt lähestulkoon pelkästään ilman satulaa Ykällä. Meidän oma satula on pikkasen kipannut lavoille, joten ennenkuin asia saatiin korjattua, päätin pitää ponilla vähän kevyempää viikkoa, joten mikä olisi parempaa ku ilman satulaa hömpöttely. Valitettavasti hevonen tuntui liian hyvältä, ja mehän sitten tehtiin ihan hyvää treeniäkin. Ja kyllä, ilman satulaa!

Ykä omistaa ehkä maailman kamalimman harjoitusravin, jossa edelleen näiden vuosien jälkeen on ihan jäätävää istua. Kuitenkin, tänään viimeistään sain kunnon ahaa-fiiliksen, ja istuminen helpottui kuin taikaiskusta. Olen nyt jotenkin päässyt lähemmäs itse hevosta, ja se tuntuu tekevän mielellään töitä kun satulaa ei ole. Nyt ollaan sattu aika kohtuullistakin kokoamisastetta raviin, ja pystyn jopa ratsastamaan eteenpäin, nyt kun istuminen ei ole enää yhtä perunasäkkinä heilumista!

Huomenna on muuten meidän elämässä taas tärkeä päivä, sillä muutetaan uudelle tallille. Asuttiin tähän asti Nurmijärvellä kivalla pikkutallilla, minne mulla oli kuitenkin matkaa lähes 35 kilometriä suuntaansa, mikä näillä tuloilla ei tosiaan ole ihan halvinta ajatellen bensakustannuksia. Uusi paikka on vain viiden kilometrin päässä kotoa, ja autollakin sinne hurauttaa noin 10 minuutissa! Maneesista joudun nyt luopumaan, mutta eiköhän näiden säiden avulla karaistu myös tähän kenttäelämään. Ykäkään ei koskaan muuten Suomen aikana ole ollut ilman hallia, joten tämä on uusi tilanne meille molemmille, mutten nyt näe sitä kuitenkaan haasteena tai esteenä millekään. Tulepaahan oikeasti mentyä ulkona ja ehkä myös maastoon lähteminen on helpompaa.

Pientä hyppyä

Viime viikonloppuna sain poikaystävän hyväksi esteorjaksi mukaan, joten päätettiin pikkuisen hypätä. Joskus vuosia sitten ollaan Ykän kanssa kisattu siis alueluokkia 100 cm tasolla, kotona hypätty 110/120 cm tehtäviä ja sitä rataa. Nyt hevonen ei ole pitkään aikaan hypännyt mitään isompaa, eikä kyllä liiemmin ratsastajakaan! Ollaan siis suurimmaksi osaksi menty pientä kivaa, eikä tänäänkään mitään isoa tehtävää tehty.

Rakennettiin siis toiselle pitkälle sivulle kolmen innarin sarja, josta yhden askeleen välillä okserille. Ykällä on nyt hyppyjen vähyyden takia ollut pientä taipumusta ryntäillä ja säntäillä ihan päättömästi, mutta säännöllisyys on selkeästi tehnyt hyvää, ja meno on rauhoittunut huomattavasti.

Aloitetiin ihan puomeilla, pikkuhiljaa nostettiin etenkin okseria, joka oli lopussa jossain 90 cm tienoilla. Hevonen hoiti hommansa hyvin, itse välillä mokailin, joten saatiin muutama puomi kyllä matkaan. Helposti jään itse vähän puskemaan esteelle, kuitenkin ilman hyvää tukea jalasta, joka yleensä kostautuu puomilla tai stopilla. Heti kun sain itse homman pysymään kasassa, kaikki sujui kuin vettä vain. Mulla on paras opetushevonen ikinä!

Huomaan myös itse, että isoilla esteillä en saa omaa kroppaa ihan siihen suuntaan kuin haluaisin. Mulla on aina jäänyt käsi kropan alle, kun Ykä ei muutenkaan ihan hirveästi halua venyä edestä. Jalka saisi kanssa olla enemmän paikoillaan, mutta treenamalla nämäkin asiat saattapi korjaantua.

tässä käsi on paremmin kuin yleensä, jalka saisi kuitenkin olla pikkusen edempänä

tästä näkee hyvin, miten käsi vain jää tonne säkään kiinni, eieiei!

Bäk tu blogimaailma!

Mitenhän tämmöinen ensimmäinen blogimerkintä kuuluu alottaa..? Varmaankin ihan esittelyllä pikaisesti, ketä me ollaan ja mitä me tehdään. Tai miksi me ylipäätään blogataan?

2009

Olen siis Siru, tällä hetkellä 21-vuotias nuori nainen Vantaalta, perheeseeni kuuluu tällä hetkellä ihana poikaystävä ja tietenkin blogin päätähti, 15-vuotias puoliveriruuna Arno II, tuttujen kesken Ykä tai Yrmy, Hevo, Poni..

Mun ja Ykän tarina alkoi jo vuonna 2006, kun kävin vielä Husön ratsastuskeskuksessa tavallisena tuntiratsastajana hoitamassa hevosia. Ykästä tuli mun hoitohevonen silloin, ja sen kanssa käytiin paljon tallin omissa kisoissa, ja ratsastinkin sillä melkein joka tunti. Kolme vuotta ensikohtaamisen jälkeen Ykästä tuli mun ensimmäinen oma hevonen, jonka kanssa jatkettiin kilpailemista alue- ja seuratasolla. Omien tavoitteiden kasvaessa ja Ykän kapasiteetin loppuessa tein elämäni raskaimman ja varmasti typerimmän päätöksen, ja syksyllä 2011 se muutti uuteen kotiin Jyväskylään.

Ville

Muutaman vuoden yritin herätellä kisauraani uuden nuoren ruunan Villen kanssa, mutta meillä ei koskaan synkannyt kunnolla. Kesällä 2014 ollessani armeijassa Ykä oli tullut myyntiin, ja monen mutkan kautta kävi niin, että Ville muutti viettämään kevyempää elämää pieneen ratsastuskouluun, ja hain elämäni hevosen takaisin etelään.

Tässä sitä nyt siis ollaan, 9 vuoden jälkeen edelleen yhdessä.

Miksi sitten bloggaan meistä? Alotin bloggaamisen jo vuonna 2010, mutta Villen kanssa en jaksanut blogia pitää, ja silloin tämäkin asia sitten jäi. Pidän lähinnä päiväkirjaa minun ja Ykän arjesta, ja mikäli jotakuta meidän elämä kiinnostaa, on se kiva jakaa. Yleisestikin blogien lukeminen on itselleni mukava harrastus, joten jotenkin luonnollisesti myös bloggaaminen tuntuu ihan kivalta ajatukselta.

Tervetuloa mukaan!