Kirjoittelen tätä nyt kirjaimellisesti perse ruvella, sillä olen nyt viime viikon lopun ja tämän viikon mennyt lähestulkoon pelkästään ilman satulaa Ykällä. Meidän oma satula on pikkasen kipannut lavoille, joten ennenkuin asia saatiin korjattua, päätin pitää ponilla vähän kevyempää viikkoa, joten mikä olisi parempaa ku ilman satulaa hömpöttely. Valitettavasti hevonen tuntui liian hyvältä, ja mehän sitten tehtiin ihan hyvää treeniäkin. Ja kyllä, ilman satulaa!
Ykä omistaa ehkä maailman kamalimman harjoitusravin, jossa edelleen näiden vuosien jälkeen on ihan jäätävää istua. Kuitenkin, tänään viimeistään sain kunnon ahaa-fiiliksen, ja istuminen helpottui kuin taikaiskusta. Olen nyt jotenkin päässyt lähemmäs itse hevosta, ja se tuntuu tekevän mielellään töitä kun satulaa ei ole. Nyt ollaan sattu aika kohtuullistakin kokoamisastetta raviin, ja pystyn jopa ratsastamaan eteenpäin, nyt kun istuminen ei ole enää yhtä perunasäkkinä heilumista!
Huomenna on muuten meidän elämässä taas tärkeä päivä, sillä muutetaan uudelle tallille. Asuttiin tähän asti Nurmijärvellä kivalla pikkutallilla, minne mulla oli kuitenkin matkaa lähes 35 kilometriä suuntaansa, mikä näillä tuloilla ei tosiaan ole ihan halvinta ajatellen bensakustannuksia. Uusi paikka on vain viiden kilometrin päässä kotoa, ja autollakin sinne hurauttaa noin 10 minuutissa! Maneesista joudun nyt luopumaan, mutta eiköhän näiden säiden avulla karaistu myös tähän kenttäelämään. Ykäkään ei koskaan muuten Suomen aikana ole ollut ilman hallia, joten tämä on uusi tilanne meille molemmille, mutten nyt näe sitä kuitenkaan haasteena tai esteenä millekään. Tulepaahan oikeasti mentyä ulkona ja ehkä myös maastoon lähteminen on helpompaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiitokset kommentistasi!