Viime viikonloppuna sain poikaystävän hyväksi esteorjaksi mukaan, joten päätettiin pikkuisen hypätä. Joskus vuosia sitten ollaan Ykän kanssa kisattu siis alueluokkia 100 cm tasolla, kotona hypätty 110/120 cm tehtäviä ja sitä rataa. Nyt hevonen ei ole pitkään aikaan hypännyt mitään isompaa, eikä kyllä liiemmin ratsastajakaan! Ollaan siis suurimmaksi osaksi menty pientä kivaa, eikä tänäänkään mitään isoa tehtävää tehty.
Rakennettiin siis toiselle pitkälle sivulle kolmen innarin sarja, josta yhden askeleen välillä okserille. Ykällä on nyt hyppyjen vähyyden takia ollut pientä taipumusta ryntäillä ja säntäillä ihan päättömästi, mutta säännöllisyys on selkeästi tehnyt hyvää, ja meno on rauhoittunut huomattavasti.
Aloitetiin ihan puomeilla, pikkuhiljaa nostettiin etenkin okseria, joka oli lopussa jossain 90 cm tienoilla. Hevonen hoiti hommansa hyvin, itse välillä mokailin, joten saatiin muutama puomi kyllä matkaan. Helposti jään itse vähän puskemaan esteelle, kuitenkin ilman hyvää tukea jalasta, joka yleensä kostautuu puomilla tai stopilla. Heti kun sain itse homman pysymään kasassa, kaikki sujui kuin vettä vain. Mulla on paras opetushevonen ikinä!
Huomaan myös itse, että isoilla esteillä en saa omaa kroppaa ihan siihen suuntaan kuin haluaisin. Mulla on aina jäänyt käsi kropan alle, kun Ykä ei muutenkaan ihan hirveästi halua venyä edestä. Jalka saisi kanssa olla enemmän paikoillaan, mutta treenamalla nämäkin asiat saattapi korjaantua.
 |
| tässä käsi on paremmin kuin yleensä, jalka saisi kuitenkin olla pikkusen edempänä |
 |
| tästä näkee hyvin, miten käsi vain jää tonne säkään kiinni, eieiei! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiitokset kommentistasi!