Niiskuttelua ja tuulta

Iskihän vanha kunnon talviflunssa meikäläiseenkin, eli nyt makaan tämän ja huomisen päivän kotona, yrittäen parannella oloa. Räkä valuu ja kaikkialle särkee, joten myös ratsastaminen taitaa jäädä sairastelun ajaksi. Ykä on onneksi vapaapäivistä vain tyytyväinen, eikä keräile mitään pöllöenergiaa. Myös ympärivuorokautinen ulkoilu poistaa huonoa omatuntoa, poni saa siis liikkua niin paljon kuin sitä huvittaa.

yritettiin ottaa yhteiskuvia ennen joulua

Lauantaina, eli tapaninpäivänä yritin tehdä muistaakseni siirtymisiä, avoja ja sulkuja, mutta treeni muuttui nopeasti vain rentouden hakemiseen. Meilläpäin oli aivan jäätävä tuuli, ja tottakai Ykä otti kimmareita jokaisesta räsähdyksestä, lepatuksesta ja liikkeestä, joten ihan vain omia hermoja säästääkseni hain vain rentoa ravia, ja heti kun sellainen pätkä tuli, lopetin suosiolla siihen. Tuon hevosen kanssa voi jäädä taistelemaan, mutta en nähnyt siinä tällä kertaa mitään järkeä, koska Ykä ei yrittänyt vältellä työntekoa, se ei vain pystynyt käsittelemään vallitsevia olosuhteita.

Tämän huomasinkin sunnuntaina, jolloin ajatuksena oli tehdä vähän väistöjä, ja hakea rentoa ja irtonaista hevosta. Tuulesta ei ollut tietoakaan, ja hevonen suorittikin kaiken pyydetysti. Lueskelin myös lahjaksi saatua Kyran kirjaa, siitä on tullut kyllä mun uusi raamattu. Pyrin siis vain pieniin apuihin ja potkukelkka-efektiin, apua jatketaan vain, jos pyydetty asia hyytyy. Tämä tuli hyvin esille väistöissä, kun vain kerroin painolla, minne haluan suunnan olevan, ei pohjetta tarvinnut käyttää läheskään niin paljon kuin olin ajatellut, Tehtiin väistöjä käynnissä ja ravissa, välillä vähän jyrkemmin ja välillä loivemmin.
Lopuksi ihan vain rentoa, pitkää laukkaa kesiympyrällä, ravit ja kiitokset päälle :)

Nyt taidan sitten paneutua takaisin kirjan ja nenäliinapaketin pariin..