Kouluratsatsuskärpänen puraisi

Hittolainen, nyt ollaan toden teolla eletty hiljaiseloa! Mutta kesä, työt ja tietty rakas nelijalkainen vievät niin paljon aikaa (plus, ettei meillä ole uudessa asunnossa vielä nettiä, eli puhelimen jaetun yhteyden varassa mennään), etten oikeastaan ole kuin vasta tällä viikolla saanut konetta enemmän auki. Ollaan tässä siis käyty nyt mm. Villen valmennuksessa, jossa saatiin taas hyviä neuvoja, ongelmana oli mm. oikeaan ohjaan pureminen. Nyt Yrmy alkaa olemaan jopa parempi oikealle, harjoittelua harjoittelua..

Vielä suurempi tapahtuma oli tämän viikon perjantaina, kun aikalailla extempore (kolmen viikon harjoittelulla ja pohdinnalla) lähdettiin tallikaverini Roosan ja hänen hevosensa Ricon kanssa Ainoon harjoituskilpailuihin, starttaamaan Helppo A:4. Pohjustuksena, olen 2010 käynyt ratsastamassa yhden helpon C:n, hylättynä. Ykä hyppäsi silloin aitojen yli, muuten prosentteja olisi tullut jotain päälle 50.. :D

Tavoite oli päästä läpi ja muistaa rata, molemmat ylitettiin aika kivasti. Muistin radan ja pystyin jopa ajattelemaan, mitä teen. Yritin ratsastaa siistin, tasaisen radan, enkä esimerkiksi keskiraveja paljoa revitellyt, eli aika pliisusti mentiin. Prosentteja iskettiin 56,43, kommenteissa oli yleislinjana vaatimattomuus ja parempi selän käyttö, mutta ensi kerralla (kyllä!) keskitytään ehkä muuhunkin kuin vain radan muistamiseen. Numerot vaihteli 4-7 välillä, eli jotain hyvääkin osattiin esittää, yksi seiska taisi tulla vastalaukasta.
Seuraavat kisat saattavat olla ensi kuun puolessa välissä, kun UHU järjestää I-tason kisat, siellä olisi Helppo A:1. Musta on nyt kovaa vauhtia tulossa ihan oikeasti tuuppari!

Pikaiset kuulumiset, kun illat tästä pimenee, kone aukenee ja mm. Pokemon GOn pelaaminen saattaa jäädä vähemmälle ;)

Elämäni suurin virhe

Meidän treeneissä on nyt ollut sen verran hiljaiseloa (ei kuvaajia, ei valmennuksia), joten ajattelin kirjoitella aiheesta, joka tänään autossa pongahti mieleen.

Ykä on ehdottomasti mulle se elämän hevonen. En usko, että tulen koskaan tapaamaan samanlaista, joka on vaikuttanut niin vahvasti siihen, millainen ihminen ja ennenkaikkea hevosihminen musta on tullut. Aikoinaan, kun kävin vielä Husössä tunneilla, Ykähän oli mun hoitohevosena muutaman vuoden ajan. Muistan vieläkin, kun Husössä lopetettua Ykä kävi mielessä vähän väliä.

Kun sitten seitsemän vuotta sitten tuli ajankohtaiseksi se oma hevonen ostaa, kävin yhtä kokeilemassa, ja kuitenkin ostettiin Ykä. En ollut kahteen kuukauteen ratsastanut kummemmin, ja Ykällä olin mennyt viimeksi puoli vuotta sitten. Kun silloin istahdin ensimmäistä kertaa oman hevosen selkään, tuntui, etten ollut sieltä koskaan pois ollutkaan.

Husö 2009

Aika kului, ja omista tavoitteista johtuen Ykähän myytiin. Se oli mun elämäni raskain päivä, menin tallille silloin jo aamusumun aikaan, kävin ilman satulaa hömpöttelemässä, ja istuin tunti toisensa jälkeen sen karsinassa, vain katsellen mun parasta ystävää. Ja kun ostajat tuli, talutin sen traileriin, ja se katsoi mua silloin kuin kysyen, että "tonneko?" Ja niin se käveli sisään, kuin sillä ei koskaan mitään lastausongelmia olisi ollutkaan. Mun viisas ystävä.

Tuulen Talli 2009

Aika kului, Ville tuli ja yritin treenata. Ei siitä vain tullut mitään, ja Ykä pyöri päivittäin mun mielessä. Kävin sitä katsomassakin Jyväskylässä, olihan sillä kaikki hyvin siellä. Mutta mulla ei ollut. Jossain vaiheessa päätinkin, että joskus vielä se palautuu takaisin kotiin.

Kaikki hevostutut jaksoi myös muistuttaa, että Ykän myynti oli mun elämäni suurin virhe. Onneksi eräänä kauniina kesäpäivänä intin harmaissa sain aloitettua virheen korjaamisen. Jostain syystä, ehkä kuudennella aistilla oli jotain tekemistä, kävin Ykän silloisen kotitallin sivuilla. Sydän oli hypätä kurkusta ulos, sillä siellä komeili myynti-ilmoitus ruunikosta kouluruunasta, joka oli startannut hyvällä menestyksellä VaB-tason ratoja. Hintapyynti oli kova, mutta soitin silti heti äidille ja kerroin tilanteen. Ei aikaakaan, kun olin saanut ylläpitokodin sovittua loppuarmeijan ajaksi, ajoin Jyväskylään, muodon vuoksi koeratsastin ja ilmoitin, että mukaan lähtee. Hintaneuvottelut saatiin sopuisasti hoidettua, ja heinäkuun 2014 alussa ajoin kopin kanssa Jyväskylään, talutin rakkaani kyytiin ja ajoin kotiin onnen kyyneleet silmäkulmassa.

Olen tehnyt lupauksen, että tästä virheestä opin, ja sitä en toista. Ykä lähtee multa vain kuoppaan, sen olen sille velkaa. Ja itselle.

Nurmijärvi 2015

Kymmenen sanaa, kymmenen kuvaa

Hiljaista taas ollut, joten inspiroiduin tästä Jalustin.netin postaushaasteesta, jossa kymmenelle sanalle etsin kymmenen kuvaa. Tehtävä ei tosiaankaan ollut helppo, mutta lopputulos näkyy alla, mukana todella vanhaa materiaalia myös!
Fuskasin myös vähän ja lisäsin videon, koska se sattui sopimaan kyseiseen sanaan ja tuli ensimmäisenä mieleen.

Auringonnousu

Sanattomuus

Kultainen

Ystävyys

Menetys

Odotus

Rauha

Elämä

Onni

Ilo

Kuvapostaus koulutreenistä huhtikuulta

Tässä vähän kuvapainotteista postausta, nämä on otettu viime kuun lopulla, Roosa (mun ihana hovikuvaaja!) tuli ottamaan parit otokset meidän kankireeneistä, sää oli vähän hankala valotuksen suhteen, mutta näistä välittyy tunnelmia :) Enjoy!

Yritettiin lisäyksiä, mikä tää käsi on?

Ville Vaurion valmennus 6.5

Noniin, oltiin siis toissapäivänä Villen valmennuksessa Hongisojan Kilpatallilla. Päivä ei todellakaan alkanut niin kuin kuului, sillä Ykä päätti, ettei hän halua kotipihasta poistua, ja melkein tunnin verran sitä lastattiin. Sain onneksi vaihdettua tutun kanssa valmennusten paikkaa, ja kiire loppui siihen :) Lopuksi hain raipan avuksi, eikä sitä tarvinnut kuin näyttää ponille, niin se tyynesti käveli sisälle traileriin. Vertailuna, kun lähdettiin takaisin kotiin, lastaus kesti kaksi minuuttia.

No, paikalle päästiin ja pikaisen suihkutuksen jälkeen hevoselle kamat selkään ja kävelemään. Edellisen tunnin päätyttyä Ville kyselikin vähän ketä me ollaan. Meidän nykyinen kotitalli on Villelle tuttu, mutta ei enää kerkeä siellä käymään kiireidensä takia. Hän pyysi meitä ottamaan alkuun laukkaa molempiin suuntiin, jotta saisi vähän kuvaa meistä. Ravi jätettiin suosiolla myöhemmäksi, Villen kysyttyä, millaiset askellajit Y:llä on.
Laukan aikana Ville kommentoikin, että ponin rakenne on jo hieman huono, takakorkea ja notkoselkäinen, joten haluaisimme sen selkään joustoa, jota haettiin hakemalla niskaa alemmas, jotta selällä olisi tilaa nousta ja sitä kautta muuttua kimmoisammaksi.
Tehtiin ihan siis perusasioita, asetusta ja taivutusta sisälle ja ulos, paljon taputtamista sisäohjalla, jotta poni sitä kautta saatiin paremmin ulko-ohjan tuelle. Samalla jalalla tuli muistuttaa poljennasta, mutta karkuun ei saanut juosta. Ykä olikin jo alussa ihan superhyvä, se jäi odottamaan, mutta oli normaalia terävämpi ja pohkee edessä.

Jouduin myös tunnin aikana istumaan alas! Tehtiin samaa harjoitetta harjoitusravissa, mielikuvana niska alas ja asetus ulospäin, josta hitaasti suoristus ja sisälle. Aina, kun tuntui, että Ykän niska jää sinne alas, piti mun ratsastaa aavistus ravia eteenpäin. Ja kyllä oli helppoa, tai ainakin helpompaa!
Vasemmalle homma rullasi hyvin, mutta oikealle (meidän huonompaan suuntaan) jouduttiin tekemään pikkasen enemmän töitä, mutta kyllä se sieltä tuli.

Kehuja tosiaan saatiin ihan ratsukkona, Ville päivitteli hevosen hyvää kuntoa, eikä yhtään ihmetellyt, että Y pystyy suoriutumaan vaativan asioista. Kuulemma tullaan vielä tekemään vaikeitakin juttuja, kunhan saadaan perustekeminen Villen vaatimusten tasolle. Siihen ei kuulemma kauaa mene, sillä olin nopea oppimaan ja hyvä noudattamaan ohjeita: jos pyydettiin asetusta, asetin tai ratsastamaan eteen, ratsastin eteen. Noottia saatiin ravissa takakenosta ja valuvista ohjista, mutta kaikki aikanaan. Muutakin kuulemma löytyi, mutta Villen sanoin, "jos luettelen sulle kaikki virheet mitä haluaisin korjata, kun pääsisin listan loppuun, oisin jo unohtanut ne ensimmäiset asiat."

Odotan kyllä innolla seuraavaa kertaa, saappaat pitäisi vain pistää Villen mukaan vaihtoon.. :D

Mulla on maailman oudoin ja hienoin hevonen!

Päivään mahtui paljon tapahtumia, lastausongelmaa, pikaruokaa, hikeä ja onnistumisia. Villen mielestä me ollaan kehityskelpoinen ratsukko, osaan ottaa ohjeita vastaan ja noudattaa niitä, ja kehityttiin kuulemma jo puolessa tunnissa sen ansiosta paljon :) Nyt nukkumaan, huomenna syvällisempää tekstiä, valitettavasti ilman sen suurempaa materiaalia, koska kamerasta oli muisti täynnä :( yksi 15 sekunnin pätkä sentäs löytyy!

LÄMPÖÄ ja jännitystä!

Voi, jos nää kelit ei koskaan loppuisi! Kahdessa päivässä mulla töissä oli nolla takitettavaa hevosta, Ykältä jäi myös loimitus enää sadekeleille ja hokit uskalsi vihdoin ruuvata pois :) Tätä kautta saatiin meille tarhakaveri, samanikäinen ruuna, joka onkin vähän Y:n kaksoisolento. Pojat tulevat todella hyvin toimeen, leikkivät, syövät ja lepäilevät yhdessä.

Huomenna onkin sitten tositoimien aika, sillä pitkän odotuksen jälkeen sain vahvistuksen meidän Ville Vaurion valmennukseen pääsylle! Mennään siis huomenna tiukan silmän alle, ja toivottavasti saisin hyviä neuvoja mm. siihen, miten Ykän saisi vielä nopeammaksi jalalle, sekä omaan ratsastukseen paranneltavaa.

Hyppäämiseen ollaan saatu hyvin myös rutiinia, annan kuvien puhua enemmän puolestaan, mutta kivaa meillä on. Hyppääminen on meille vain hauskaa vaihtelua, jossa virheet on sallittuja ja verenmaku jätetään muiden suihin.

Tuli vähän tynkä postaus, mutta Villen valmennuksesta tulee vähän kattavampi setti.

PONI!

ei ohjan ja pohkeen välissä = kiemuraa ja kielto

seuraavalla päästiinkin jo yli

Onnellinen

Otsikon sana kuvastaa hyvin mun tänhetkistä tunnetilaa. Henkilökohtaisella puolella olen saanut nyt työasiat sellaiseen tilaan, jossa nautin itse työnteosta, ja saan myös nykyään enemmän aikaan myös vapaa-ajalla. Muutamia vastoinkäymisiä toki elämään mahtuu, mutta tällä hetkellä tuntuu, että asiat on aika hyvällä mallilla, eikä tätä tilannetta herkästi saa horjutettua.

Ykäkin on ollut viimeiset kolme viikkoa aivan huippu! Pari kertaa ollaan nyt keretty valmentautumaan, ja huomaan kyllä selkeän eron hevosessa. Nykyään oikeasti keskityn (lähes ;) jokaisella ratsastuksella siihen, että saan hevosen kahden ohjan ja kahden pohkeen väliin, niin että joka puolella mulla on hevosta yhtä paljon. Eilen olikin mukava huomata, kuinka myös estepuolelle nämä samat asiat on kulkeutuneet, sillä hypättiin ensimmäistä kertaa varmaan puoleen vuoteen! Koko ratsastuksen ajan en oikein voinut muuta kuin hymyillä, niin hauskaa meillä oli, se ehkä välittyy myös kuvista :)
Tehtiin ihan yksinkertaista 17 m suhteutettua, jota tulin alkuun neljällä ja loppuun kolmella askeleella. Kaikki avut meni perille, yhtäkään kieltoa ei tullut ja vain kaksi kertaa otettiin puomi, kun en itse muistanut ratsastaa eteenpäin. Virheet saatiin korjattua, ja homma tuntui niin helpolta, ettei sitä tiedä, jos vaikka sattuisi johonkin kisoihin kesällä eksymään.

Vielä jos itse saisin ton käden noissa hypyissä sinne minne kuuluu, näyttäisi vähän paremmalta, mutta Y nyt ei ole moksiskaan siitä, että mä tuolla sählään jotain ihan omiani, "pidä vaan kiinni, mä hoidan!"

Kuvista kiitos Roosa Autiolle! Videoita tulee myös, kunhan saan jostain oikeanlaisten piuhan tuohon vanhempaan kameraan :)

alkuraveja

verkkalaukkaa

ensimmäinen hyppy puoleen vuoteen!

ratsastajaa kauhistuttaa, poni on ihan menossa!

tästä välittyy hyvin koko eileisen ratsastuksen fiilis

Loppuravit, tyytyväinen kuski ja tyytyväinen hevonen

Tarhaan takaisin päästettään Ykän ensimmäinen prioritettii oli päästä piehtaroimaan. Aikaisemmin epätasaisessa tarhassa se ei oikein mahtunut tätä tekemään, ja sillä oli kokoajan pieniä nirhaumia jossain päin jalkoja, nyt nekin ovat tipotiessään. Vielä jos saisi sille tarhakaverin, olisi sen hevoselämä täydellistä :)

Mun kaikkeni <3

Ensimmäinen valmennus ikuisuuteen...

... ja kyllä teki hyvää! Sain taas uusia näkökulmia ratsastamiseen, ja neuvot on toimineet nyt pari päivää myös yksin ratsastaessa. Tehtiin oikeastaan vain käyntiä ja ravia, tänään otin vasta laukat harjoituksiin mukaan. Haettiin mahdollisimman pitkää kaulaa alas, sekä aktiivisia takajalkoja. Ykällä on luonnostaan aika kova ryhti edestä, ja se jää helposti todella lyhyeksi selkä alhaalla.
Tehtiin siis ihan taivutuksen vaihtoa puolelta toiselle, tavoitteena saada myös suoristusvaihe pysymään alhaalla. Alkuun tehtiin näitä ihan pysähdyksestä, ja pikkuhiljaa jatkettiin ihan käynnissä. Oikealle Ykä on ollut aina huonompi, ja on sinne vielä todella vahva, mutta sitkeästi kun irrottelee ja taivuttaa, se kyllä tulee sieltä.
Muutamien pohkeenväistöjen ja takaosan siirtelyn jälkeen poni vain napsahti ja kas - mulla oli kevyt hevonen edestä, joka kulki selkä ylhäällä ja niska alhaalla. Ero oli ihan mieletön, ja kyllä ratsastajaa hymyilytti paljon! Harmittaa, ettei mulla ollut kuvaajaa mukana, ero oli niin iso.

joulukuun fiilistelyä, tästä siis kaulaa reippaaaaasti alaspäin haettiin

Tänään otin sitten tosiaan laukan harjoitukseen mukaan. Alkuun ihan vain käynnissä hain rentoa kaulaa ja pienillä raipankosketuksilla takajalkoja hieman aktiivisemmiksi. Siirsin raviin vasta, kun käynti alkoi sujua, ja laukatkin vasta ravin jälkeen. Ja jälleen, laukka pyöri aivan eri tavalla, hevoselle tuli säkään ainakin 20 senttiä lisää, oikein tunsin, kuinka ne takakoivet työnsi laukkaa eteenpäin.

Loppupäivä menikin sitten Helsinki Horse Fairissa, pari viimeistä tuntia pyörittiin valmentajan kanssa, mutta tällä kertaa mukaan ei tarttunut kuin yksi kouluhuopa, musta Eskadron. Meillä on niin isot siivet ja pitkät paneelit, ettei muut huovat meinaa riittää.

Muutto suoritettu ja peltokuvia!

Huh, muutto on nyt takana ja hevonen on viihtynyt pari ensimmäistä päivää hyvin. Talliin sisälle muuttaminenkaan ei tuottanut mitään hankaluuksia, vaan heti kun päästiin karsinaan, herra alkoi etsimään heinänkorsia, niin kuin olisi aina tuolla asunutkin. Tuntuu helpommalta jättää se tuonne ilman omaa valvontaa, kun se ottaa muuttamisen aina näin rennosti.
Tietty kuljetus ei mennyt ihan nappiin, lastaus meni kyllä todella hyvin, mutta ilmeisesti Yksy ei saanut leviteltyä jalkoja tarpeeksi, ja yhdessä liikenneympyrässä tuntui, kuin hevonen yrittäisi nostaa myös auton perän ilmaan. Tuloksena pitkä pintanaarmu toiseen takaseen, joten ei muuta kuin puhdistus ja paketti koipeen.

Eilen kiipesin kuitenkin selkään, sillä ontumista tai mitään muita komplikaatioita ei ollut havaittavissa. Käytiin tosiaan pellolla vähän humppaamassa, meidän vuokraaja tuli kanssa katsomaan paikat, joten saatiin vähän todistusaineistoa rallittelusta. Varmuuden vuoksi pistin kuitenkin turvanarut, jos meno yltyy ihan villiksi. Parit lähdöt Y yritti tehdä, mutta pääasiallisesti käytös oli hyvinkin kiitettävää. Lopuksi käytiin myös kentällä loppuverkkaamassa. Oli ihanaa ratsastaa auratulla kentällä, vaikka tuollakin säät on koetelleet pohjia, mutta kaikki askellajit onnistuu, kunhan pitää maltin mielessä.

Huominen hieman jännittää, sillä meillä on valmennus! Ekaa kertaa, ööh, ikuisuuteen? Nyt olisin tarkoitus alkaa tsempata valmentautumisen kanssa, jos rahatilanne vaan antaa yhtään periksi :)