Ykä on ehdottomasti mulle se elämän hevonen. En usko, että tulen koskaan tapaamaan samanlaista, joka on vaikuttanut niin vahvasti siihen, millainen ihminen ja ennenkaikkea hevosihminen musta on tullut. Aikoinaan, kun kävin vielä Husössä tunneilla, Ykähän oli mun hoitohevosena muutaman vuoden ajan. Muistan vieläkin, kun Husössä lopetettua Ykä kävi mielessä vähän väliä.
Kun sitten seitsemän vuotta sitten tuli ajankohtaiseksi se oma hevonen ostaa, kävin yhtä kokeilemassa, ja kuitenkin ostettiin Ykä. En ollut kahteen kuukauteen ratsastanut kummemmin, ja Ykällä olin mennyt viimeksi puoli vuotta sitten. Kun silloin istahdin ensimmäistä kertaa oman hevosen selkään, tuntui, etten ollut sieltä koskaan pois ollutkaan.
 |
| Husö 2009 |
Aika kului, ja omista tavoitteista johtuen Ykähän myytiin. Se oli mun elämäni raskain päivä, menin tallille silloin jo aamusumun aikaan, kävin ilman satulaa hömpöttelemässä, ja istuin tunti toisensa jälkeen sen karsinassa, vain katsellen mun parasta ystävää. Ja kun ostajat tuli, talutin sen traileriin, ja se katsoi mua silloin kuin kysyen, että "tonneko?" Ja niin se käveli sisään, kuin sillä ei koskaan mitään lastausongelmia olisi ollutkaan. Mun viisas ystävä.
 |
| Tuulen Talli 2009 |
Aika kului, Ville tuli ja yritin treenata. Ei siitä vain tullut mitään, ja Ykä pyöri päivittäin mun mielessä. Kävin sitä katsomassakin Jyväskylässä, olihan sillä kaikki hyvin siellä. Mutta mulla ei ollut. Jossain vaiheessa päätinkin, että joskus vielä se palautuu takaisin kotiin.
Kaikki hevostutut jaksoi myös muistuttaa, että Ykän myynti oli mun elämäni suurin virhe. Onneksi eräänä kauniina kesäpäivänä intin harmaissa sain aloitettua virheen korjaamisen. Jostain syystä, ehkä kuudennella aistilla oli jotain tekemistä, kävin Ykän silloisen kotitallin sivuilla. Sydän oli hypätä kurkusta ulos, sillä siellä komeili myynti-ilmoitus ruunikosta kouluruunasta, joka oli startannut hyvällä menestyksellä VaB-tason ratoja. Hintapyynti oli kova, mutta soitin silti heti äidille ja kerroin tilanteen. Ei aikaakaan, kun olin saanut ylläpitokodin sovittua loppuarmeijan ajaksi, ajoin Jyväskylään, muodon vuoksi koeratsastin ja ilmoitin, että mukaan lähtee. Hintaneuvottelut saatiin sopuisasti hoidettua, ja heinäkuun 2014 alussa ajoin kopin kanssa Jyväskylään, talutin rakkaani kyytiin ja ajoin kotiin onnen kyyneleet silmäkulmassa.
Olen tehnyt lupauksen, että tästä virheestä opin, ja sitä en toista. Ykä lähtee multa vain kuoppaan, sen olen sille velkaa. Ja itselle.
 |
| Nurmijärvi 2015 |
